Ajoittain vaihtuva Siitoimen lainaus

"Mikäli haluaisin selittää yksityiskohtaisesti ja tarkasti mitä molemmat suuntaukset pitävät sisällään, joutuisin kirjoittamaan pelkästään tästä asiasta ainakin 1000 sivuisen kirjan. Tästä johtuen kerron ainoastaan pääpiirteittäin demokratian ja fasismin eroja."


sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Vogelbeere, Jan Vogelbeere - Der Hilfsgruppenführer

Valtakunnanjohtaja ja AGV:n varapuheenjohtaja Kuisma hoitivat aktiivisesti suhdetoimintaa myös toiseen maailmaan. Alamaailmaan. Aina tarvittaessa he kysyivät neuvoa edesmenneeltä Aino Kassiselta. Selvänäkijän kuoltua tuli heidän kuitenkin vakaasti harkita, mihin he turvautuisivat Kassisen jälkeen. Tarvittiin yhteyshenkilö alas, sellainen, joka saisi yhteyden Ainoon vaivatta ja nopeasti, sillä Isänmaan etu vaati joskus nopeitakin päätöksiä. ”Jos tarve vaatii” oli Johtajan tuolloinen motto. Kalevalaista johdatusta todella tarvittaisiin, ties miten hyvin Aino tunsikaan Lemminkäisen, jonka uusi reinkarnaatio Siitoin uskoi myös olevansa.

Kuin vahingossa he löysivät Kansallisen Liittoneuvoston (KLN) jäsenen, hiljaisen pojan, joka ei koskaan ollut käynyt missään kokouksessa. Hän oli saksalaista syntyperää, viipurinsaksalaisten hansakauppiaiden, siis viikinkien, jälkeläinen. Alun perin hänen sukujuurensa olivat Nürnbergistä, puoluepäiväkaupungista.

Jan aloitti työnsä, mutta ensimmäisinä päivinä häntä ei tarvittu. Hän odotteli ulkona piippuaan poltellen, kun Väiski ja Johtaja ryyppäsivät ja rälläsivät sisällä hakaristilippujen alla. Kuitenkin jo muutaman päivän kuluttua joutui Vogelbeeren poika todellisiin hommiin. Luonnonsuojelijahipit olivat tulleet ”pelastamaan” kissat padasta! Miehet miettivät, soittaisivatko myötämieliselle miehelle poliisissa vaiko nussisivat tytöt takaisin heteroiksi.

Jan otti neuvoa-antavan paukun Jaloa Viinaa, ja aloitti hurmoshenkisen laulamisen heilutellen Suomen lippua ja hakaristejä vierekkäin. Väiski ja Johtaja huomasivat, että pojassa on potentiaalia. Lopulta Jan Vogelbeere nousi, meni tyttöjen luokse ja mukaili Valtakunnanjohtajaa:

”Turha on elää, turha on kuolla, turha on vanhojen naisten vittuja nuolla. Sillä todellinen mies on sotilas, juoppo ja pukki. Moni mies itkee, nuolee vitun ja vetää käteen, mutta harva sen tunnustaa. Mutta minä natsiupseerina tunnustan ne kaikki, ja Johtaja, Siitoin, on ainoa, joka voi kissoja keittämällä häätää teidät täältä! Saatanan viherlesbofeministit, mä vedän teitä turpaan!”


Säikähtäneenä nuoren miehen raivosta viherhipit jättivät natsit rauhaan, mutta ottivat vielä mukaansa yhden kissan, totesivat sen olevan hyvä ystävänsä ja kotiin päästyään ottivat haarukat esiin, kun kukaan ei enää näkisi heidän tekosiaan. Ehkä natsit tekivät näihin nuoriin tyttöihin suuremman vaikutuksen kuin edes itse Johtaja uskoi…